Tuletko mukaan vaihtamaan ATC-kortteja Ystävänpäivä-teemalla?

Tässä vaihdon "säännöt":

• vaihdetaan pareittain kaksi ATC-korttia aiheena Ystävänpäivä
• ilmoittautuminen kommentteihin tiistai-iltaan 31.1. asti
• parit arvon 1.2. ja laitan näkyviin blogiini
• jos laitat kommenteihin myös sähköpostitietosi, niin voin tarvittaessa kysyä osoitetietoja ja välittää ne vaihtoparillesi
• ATC-kortit postitetaan vaihtoparille niin, että ne ovat perillä viimeistään Ystävänpäivänä

      Ajattelen Sinua - tule mukaan!

Arja L:n haasteessa bingoillaan!

Valitsin bingoruudukosta pystyrivin: Kulmakoriste, pitsi ja ruskea.

ja ATC-kortti myös:

Kaipauksen säkeet

Koska tarvitsin myös toisen onnittelukortin ensi viikon nimipäiväsankareille, valitsin siihen toisen pystyrivin: Strassi/helmi, perhonen ja sydän.

Myös tästä rivistä ATC-kortti:

Pieni sydänkäpynen

Kyllä Suomessa on helppo matkustaa pitkiäkin matkoja linja-autossa. Siitä vaan nousee bussiin ja maksaa matkan kuljettajlle. Kukaan ei kysele kuka olet, mikä on osoitteesi, mikä on matkasi tarkoitus tai mikä on äitisi nimi!

Brasiliassa kaikki on tosin.

Matkan teon ensimmäinen vaihe oli varata netissä liput esim. Ubatubasta Rio de Janeiroon. Tässä vaiheessa piti ilmoittaa kaikki matkustajat tarkkoine henkilötietoineen ja osoitteineen. Passin numero tarvittiin ja myös matkan tarkoitus piti kertoa, mutta myös mihin Rio de Janeirosta aikoo. Tämä bussifirma ei halunnut tietää äidin nimeä -jotkut kylläkin tarvitsevat myös tämän tiedon. Sen jälkeen liput maksetaan etukäteen.  Nettivaraus tehdään portugalin kielellä, joten ilman portugalin kielen taitoista tytärtämme tuskin edes tämä ensimmäinen vaihe olisi onnistunut.

Seuraavassa vaiheessa liput on lunastettava linja-autoasemalta viimeistään tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Harvemmin bussit kuitenkaan todellisuudessa lähtivät aikataulussa.

Tässä nyt on tytär lunastamassa lippuja Sao Paulon linja-autoasemalla ensimmäistä matkaamme varten.

Matkalippujen lisäksi tässä vaiheessa saadaan lomakkeet, joihin on vielä täytettävä tarkkaan ja huolellisesti kaikki ne samat tiedot, jotka on jo ilmoitettu varausvaiheessa.

Sitten jonotetaan linja-autoon. Ensin luovutetaan ruumaan menevät tavarat niistä vastaaville henkilöille ja jokaisesta matkalaukusta tai muusta tavarasta saa vastakuitin, joka sitten perillä tarkistetaan  huolellisesti, jotta jokainen saa varmasti oman laukkunsa.

Sen jälkeen jonotetaan bussiin sisälle. Kuljettaja tarkistaa matkalipun, kerää käsin täytetyn lomakkeen ja vertaa sitä passin tietoihin, että varmasti juuri se henkilö matkustaa, jolle matkalippu on ostettu. Sitten päästään jo bussiin sisälle matkalipusssa merkitylle paikalle. Kun tämä matkustajien saaminen sisälle linja-autoon on näin tarkkaa puuhaa, niin ei ihme, että aikataulut ovat "joustavia".

Sisällä bussissa onkin sitten varsin mukavaa. Ilmastointi pelaa, penkkejä voi kallistaa lähes makuuasentoon, jalkatilaa on ruhtinaallisesti ja esim. kuuden tunnin matkalla Ubatubasta Rio de Janeiroon jalkojen alle pystyi nostamaan vielä erillisen jalkatuen. Pitkillä matkoilla oli yksi pidempi noin puolen tunnin pysähdys, jolloin oli mahdollisuus ostaa syötävää tai juotavaa levähdyspaikassa. Meillä toki oli matkaeväitä mukana linja-autossakin.  Turvavyöt olivat käytössä. Puhuminen kuljettajan kanssa matkan aikana oli ehdottomasti kielletty. Kuljettajat olivat taitavia ja matkanteko oli varsin mukavaa ja edullista, mutta "alkumuodollisuudet" olivat kylläkin varsin vaivalloiset.

Tällä bussilla matkasimme Rio de Janeiroon.

Pitkästä aikaa tein ATC-sanomalehtikortteja, edellisistä korteista onkin tasan kolme kuukautta. En tiedä, pääsenkö alkuperäiseen tavoitteeseen eli 365 ATC-kortiin, mutta sadas kortti valmistuu varmasti tänä vuonna:)

Niitä samoja tuttuja lehtiä (Turun Sanomat ja Hesari)  olen käyttänyt näissäkin korteissa.

Loistava juttu -vuosi 2012   Tänään hyrisyttää

Life on tällaista                Järkki olis

Näin unta                      Herätys lumiukko

Kaikki alkoi isoäidin neliöistä, langan loppumisesta ja kaupassa mukana olleesta  omasta virkkuukoukusta. Tämä johti siihen, että päädyin konttaamaan kaupan lattialla ja kurkkimaan lankahyllyjen alle...

Juttu oli kokonaisuudessaan aikamoinen farssi!

Menin siis kauppaan ostamaan lisää seitsemän veljestä lankaa. Minulla oli mukana virkkaustyöni, koska halusin katsoa kaupassa, minkä sävyinen kirjolanka sopisi parhaiten niihin neliöihin, joita olin aiemmin virkannut.  Otin siis kassista virkkaukseni ja vanhan lankavyyhdin, jotka olivat kiinni toisissaan virkkuukoukulla. Sitten kilahti ja virkkuukoukku tipahti. Silloin luulin, että lattialle...

Katselin ympärille, mutta koukkua ei näkynyt ympärilläni lattialla.  Piti ruveta kurkkimaan hyllyjen alle ja lopulta olin konttaamassa lattialla ja yritin nähdä ahtaaseen väliin hyllyn alareuna ja lattian väliin. Mitään ei näkynyt -  paitsi pölyä.  Aloin miettiä, että tallennunko valvontanauhalle ja koska tulee vartija kysymään, mitä rouva etsii.  Kaiken lisäksi mies odotti autossa, kun minun piti vaan pikaisesti käydä lankaa ostamassa.  Mitä tehdä? Ajattelin, että menen kassalle ja maksan lankaostokseni ja haen mieheni avukseni etsimään virkkuukoukkuani. Minulla on nimittäin varsin ymmärtäväinen mies :)

Kassatytölle kerroin lankoja maksaessani, mitä on tapahtunut ja että aion hakea mieheni lisäavuksi. Kassatyttöä alkoi naurattaa kovasti, kun kerroin konttailustani ja hän sanoi, että kyllä heillä on liikkeen puolesta konttausapua saatavana. Tyttö hälytti nuoren miehen avuksi ja yhdessä me palasimme lankaosastolle. Nuori mies konttaili ja kurkki hyllyjen alle. Mitään ei löytynyt.  Ehkä nuori mies viimeistään siinä vaiheessa ajatteli, että onkohan tuo rouva mahdollisesti karkuteillä jostakin hoitokodista...  Vakuutin, että kyllä se koukku johonkin putosi, kun kilahduksen kerran kuulin. Sitten minulla välähti, jos koukku olisi tipahtanut kuitenkin hyllylle lankakerien väliin.  Ja sieltähän se virkkuukoukku sitten löytyikin. Nuori mies ja ennen kaikkea minä olimme oikein tyytyväisiä.

Tässä nyt kuva kyseisestä koukusta ja uudesta langasta virkattu ensimmäinen isoäidin neliö.

Kassatyttö sanoi vielä, että on ihan mukavaa, että välillä on jotain vaihtelua tavalliseen rutiinipäivään. Ilmeisesti tässä liikkeessä vanhemman puoleiset rouvat eivät kovin usein hukkaa omia virkkuukoukkujaan ja konttaile lattioilla...

Paljon kiitoksia kuitenkin tälle Vapaa Valinnan henkilökunnalle, jolla oli juuri sopivaa asennetta tällaisessakin palvelutilanteessa :)

niin tein vielä kolme muuta ATC-korttia vähän niin kuin Art-haasteeseen vastaamisen sivutuotteena.

Monet muistot

Taivas yksin tietää  (var. Ullalle)

Hoviperhonen  (var. Ullalle)

Nyt käytetään kehyksiä Arja L:n tämän viikon haasteessa.

Korttini on ATC-kokoinen.

Kehystetty (var. Sailalle)

Ruoka Brasiliassa on tosi hyvää! Kolmen matkaviikon aikana ei kyllä tullut ikävä suomalaista ruokaa, ei edes suomalaista kahvia, sillä maitokahvi maistui niin hyvältä :)

Matkan aikana nautimme pääsääntöisesti aamiaiset hotellissa lukuun ottamatta kahta aamiaista brasilialaisen perheen vieraana ja neljänä aamuna lomahuoneistossa itse kokaten. Hotelliaamiaiset olivat runsaat ja monipuoliset. Makean nälkäkin tuli hyvin tyydytettyä erilaisia leivonnaisia ja kakkuja maistellessa. Parasta varmasti olivat tuoreet hedelmät kuten mangot, ananakset, meloonit, papaijat. Salvadorissa aamiaisella sai vastapaistettuja tapioca-leipiä/lettuja valinnan mukaan suolaisella tai makealla täytteellä.

Leipiin käytettyä tapioca-jauhoja saadaan maniokkikasvista.

Välipalaksi voi aina juoda eksoottisista hedelmistä puserrettuja tuoremehuja:

Osalla hedelmistä oli niin eksoottiset nimet, että en edes muista niitä. Sokeriruokoviinadrinksussa oli karambolan lisäksi kerran muistaakseni uglua tai sitten jotain sinne päin :) Tässä juomassa on kylläkin passionhedelmää:

Mitä muuta juotiin: guaranaa, olutta, kivennäisvettä... Kaksi kertaa yritimme tilata ravintolassa listalla ollutta brasilialaista punaviiniä, mutta kas kummaa se oli kummastakin ravintolasta päässyt loppumaan... Brasilia ei taida oikein olla viinimaa.

Brasiliassa on paljon ns. kiloravintoloita, joiden buffetpöydistä löytyy varmasti jokaiselle - niin lihan, kalan tai kasvisruokien ystävälle - maukasta syötävää. Lautaselle kerätty annos punnitaan ja maksu tulee painon mukaan. Edullinen tapa nauttia esim. lounasta.

Tytär luki matkalla ahkerasti Lonely Planet-kirjaansa ja sen opastuksella me valitsimme useasti ruokapaikkamme. Kirjan neuvon mukaisesti menimme mm. Ubatubassa syömään paikallista herkkua Peixe com Banana juuri siihen yhteen tiettyyn ravintolaan, jossa kirjan mukaan se on parasta. Tosi hyvää olikin ! Kyseessä on kalapata, jossa on mukana pieniä, vihreitä banaaneja.  

Bahiassa oli tarjolla kalaherkkuja oikein enemmänkin, mm. hummereita söimme muutaman kerran. Erityisesti jäi mieleen hummeripata, jossa oli käytetty kookkosmaitoa. Ostereita maistettiin myös, tässä kuvassa gratinoituina:

Kaikkien paikallisten herkkujen lisäksi olen varmasti syönyt elämäni parhaat pizzat Brasiliassa. Juuston ystävän toivepizza oli neljän juuston pizza, jossa ei sitten juuston lisäksi tainnut muuta ollakaan, mutta ei kyllä tarvinnutkaan, niin hyvää oli.

Mutta ehkä maukkain ruokamuisto jäi tästä näinkin yksinkertaiselta näyttävästä ruuasta:

Kyseessä on juustotäytteinen "pannukakku", joka on tomaattikastikkeessa. Ensin tomaattikastikkeeseen kastettiin vaaleaa leipää ja sen jälkeen syötiin pannukakku. Tätä herkkua söimme Sao Jose do Rio Pardossa, jossa isäntäperheemme vei meidät paikalliseen "pannukakkuravintolaan".

Nyt on pakko lopettaa! Minulle tuli nälkä näitä brasilialaisia ruokaherkkuja ja -juomia muistellessa :)

Leila järjestää näitä mukavia reseptikorttivaihtoja.

Tällä kertaa reseptin mukaan kortista pitää löytyä:

• poika, lusikka, vihreä taustaväri, auto, jotain harsoa ja lumihiutaleita

Vaihtoparini on Eija, jolta jo viime viikolla sain tosi kivan kortin.

"Vau, se voitti kilpailun"

Kortti oli muovitaskussa hienon kansion sisällä.

Kovasti on kortti mieluisa; paljon kiitoksia Eija!

Oma korttini valmistui vasta viikonloppuna ja on toivottavasti jo huomenna perillä. Laitan sitten kuvaa...

Lisäys 17.1.

"Lusikka käteen - ei tätä muuten saa korjattua."