Blogissani on ollut pitkään hiljaista, mutta juhlavalmistelut veivät aikani niin tyystin, että ATC-askarteluun ja blogin päivittämiseen ei enää jäänyt aikaa.
Nyt on juhlat juhlittu ja arki edessä. Tyttärelläni se tarkoittaa loppukirin ottamista pääsykoekirjojen lukemisessa.
Juhlavalmisteluihin liittyi myös Saran oman kirjan tekeminen ja siinäpä sitä aikaa kului yllättävän paljon. Kirjassa on 60 sivua, joihin olen kerännyt pääosin tärkeitä muistoja Saran elämästä.
Olen saanut luvan laittaa esille kuvia muutamasta kirjan sivusta.
Kirjassa oli tyhjät valkoiset sivut, jotka olen koristellut. Kirja on ostettu Akateemisesta kirjakaupasta Tampereelta.
Siinä hän on: our baby girl
Sara itse ylhäällä ja alakuvissa "pikkuaskartelijat"
Ensin kaverina oli Juuso-pupu
ja sitten tulivat Miina ja Manu
Vaihto-oppilasvuotena Brasiliaan pidettiin tiiviisti yhteyttä. Myös mamma ja pappa tutustuivat tietokoneen käyttöön.
Muutama runosivukin kirjasta löytyy.
Lopuksi vielä tämä runo, joka on myös kirjasssa ja lähti kaksi vuotta sitten äitienpäivän aikoihn tyttärelleni Brasiliaan.
Ilo olla äiti
Ensin kohtuna,
kehtona, lohtuna,
kylkenä, rintana
suojapintana
tarjoten syliä, olkapäätä,
astua esiin, uhmata säätä,
pelkkänä korvana kuunnellen
arkea juhlaksi muunnellen.
Rahapussina, ruokkijana
apuna ymmärrys, katse ja sana,
emona poikasia vartioiden:
miten se pärjää omin voimin,
teinkö oikein, näin kuin toimin?
Peittelemässä hyvään yöhön,
herättelemässä päivän työhön,
asemilla saattelemassa,
satamissa odottelemassa
mummolasta palaajaa,
maailman ääriin halaaja.
Se äskeinen linnunpoikanen
on tänään iso aikuinen.
Se lentää itse, sen siivet kantaa
kohti kutsuvaa taivaanrantaa!
Minä äiti, nyt ilosta itken,
epäilyn kaiken itsestäin kitken
ja ylpeänä, itsekseni hiljaa sanon,
olen herättänyt hänessä elämänjanon.
Paula Kokkonen
Kommentit