Joulun jälkeen luin ystäväni luona jotakin naistenlehteä ja siinä kerrottiin ATC-korttien tekemisestä. Mielenkiinto heräsi ja kotona lähdin googlen kautta etsimään lisää tietoa ATC-korteista. Tutustuin aivan uuteen ja kiehtovaan maailmaan, joka herätti sisälläni piilossa olleen "pikku askartelijan".  Etsin lasten vanhoja kiiltokuvia ja tarroja sekä leikkelin joulupakettien koristenauhoja korttien tekotarpeiksi.  Mies leikkeli pahvia korttipohjiksi. Ei ollut tietoa, ei osaamista, ei materiaalia eikä paljon luovuuttakaan, mutta innostusta oli sitäkin enemmän. Muistan lukeneeni jo varsin varhaisessa vaiheessa varoituksen ATC-korttien aiheuttamasta riippuvuudesta. Varoitus on todella erittäin aiheellinen! En olisi uskonut voivani hurahtaa tällä tavalla ATC-korttien tekemiseen.  Asialla on ollut monia seurannaisvaikutuksia, joista yksi merkittävimmistä on tämä yritys saada oma blogi aikaiseksi.

Kuvassa on ensimmäinen ATC-korttini nimeltään "Pikkuveli" (2.1.08)