Kaikki alkoi isoäidin neliöistä, langan loppumisesta ja kaupassa mukana olleesta  omasta virkkuukoukusta. Tämä johti siihen, että päädyin konttaamaan kaupan lattialla ja kurkkimaan lankahyllyjen alle...

Juttu oli kokonaisuudessaan aikamoinen farssi!

Menin siis kauppaan ostamaan lisää seitsemän veljestä lankaa. Minulla oli mukana virkkaustyöni, koska halusin katsoa kaupassa, minkä sävyinen kirjolanka sopisi parhaiten niihin neliöihin, joita olin aiemmin virkannut.  Otin siis kassista virkkaukseni ja vanhan lankavyyhdin, jotka olivat kiinni toisissaan virkkuukoukulla. Sitten kilahti ja virkkuukoukku tipahti. Silloin luulin, että lattialle...

Katselin ympärille, mutta koukkua ei näkynyt ympärilläni lattialla.  Piti ruveta kurkkimaan hyllyjen alle ja lopulta olin konttaamassa lattialla ja yritin nähdä ahtaaseen väliin hyllyn alareuna ja lattian väliin. Mitään ei näkynyt -  paitsi pölyä.  Aloin miettiä, että tallennunko valvontanauhalle ja koska tulee vartija kysymään, mitä rouva etsii.  Kaiken lisäksi mies odotti autossa, kun minun piti vaan pikaisesti käydä lankaa ostamassa.  Mitä tehdä? Ajattelin, että menen kassalle ja maksan lankaostokseni ja haen mieheni avukseni etsimään virkkuukoukkuani. Minulla on nimittäin varsin ymmärtäväinen mies :)

Kassatytölle kerroin lankoja maksaessani, mitä on tapahtunut ja että aion hakea mieheni lisäavuksi. Kassatyttöä alkoi naurattaa kovasti, kun kerroin konttailustani ja hän sanoi, että kyllä heillä on liikkeen puolesta konttausapua saatavana. Tyttö hälytti nuoren miehen avuksi ja yhdessä me palasimme lankaosastolle. Nuori mies konttaili ja kurkki hyllyjen alle. Mitään ei löytynyt.  Ehkä nuori mies viimeistään siinä vaiheessa ajatteli, että onkohan tuo rouva mahdollisesti karkuteillä jostakin hoitokodista...  Vakuutin, että kyllä se koukku johonkin putosi, kun kilahduksen kerran kuulin. Sitten minulla välähti, jos koukku olisi tipahtanut kuitenkin hyllylle lankakerien väliin.  Ja sieltähän se virkkuukoukku sitten löytyikin. Nuori mies ja ennen kaikkea minä olimme oikein tyytyväisiä.

Tässä nyt kuva kyseisestä koukusta ja uudesta langasta virkattu ensimmäinen isoäidin neliö.

Kassatyttö sanoi vielä, että on ihan mukavaa, että välillä on jotain vaihtelua tavalliseen rutiinipäivään. Ilmeisesti tässä liikkeessä vanhemman puoleiset rouvat eivät kovin usein hukkaa omia virkkuukoukkujaan ja konttaile lattioilla...

Paljon kiitoksia kuitenkin tälle Vapaa Valinnan henkilökunnalle, jolla oli juuri sopivaa asennetta tällaisessakin palvelutilanteessa :)