Berliini, oppaana Roman Schatz on uusi tänä vuonna ilmestynyt matkakirja. Kirjassa on lainauksia:

"Rakas lapsi, sinä olet hullu. Sinun on mentävä Berliiniin."

"Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat berliiniläisiä."

""Pariisi on aina Pariisi, mutta Berliini ei koskaan ole Berliini."

Ehkä näistä voi löytää jotain selityksiä sille, että jo kolmannen kerran matkustin Berliiniin. Ja tämän matkan jälkeen aloin jo suunnitella, koska tulen uudelleen Berliiniin pikkuaskartelijoiden kanssa ja vien heidät Berliinin eläintarhaan, joka on tosi mahtava paikka:)

"Pakolliset" Berliinin nähtävyydet kuuluivat tälläkin kertaa ohjelmaan: DDR-museo, Checkpoint Charlie-museo, Brandenburgin portti, Holokaustin muistomerkki, Keisari Wilhelmin muistokirkko...

Muistokirkko on yksi läntisen berliinin tärkeimmistä maamerkeistä. Kirkko tuhoutui v. 1943 pommituksissa lähes kokonaan. Pystyy jäi vain 71 metriä korkea tornin raunio, joka lopulta päätettiin jättää pystyyn muistomerkiksi sotaa vastaan. Uusi kirkko rakennettiin raunioituneen tornin viereen. Olen aiemmilla reissuillani ollut katsomassa sekä uutta että vanhaa kirkkoa ja halusin näyttää ne miehelleni, joka oli ensimmäistä kertaa Berliinissä. Kun tulimme Breitscheidplatzille, niin tornia ei näkynyt missään! Tuli aika epäuskoinen olo; mihin koko raunioitunut torni olisi voinut hävitä? Voinko muistaa paikan väärin? Karttaakin katsottiin: kyllä meidän oikeassa paikassa pitäisi olla.

Ja tässä selitys:


Kirkon torni on ilmeisesti korjauksessa ja laitettu kauniisti "pakettiin", joka on kuin mikä tahansa kerrostalo. Tuon "paketin" sisällä on todellakin raunioitunut kirkon torni ja rakennustelineitä. Kuvassa liehuvien lippujen välistä meni ovi vanhaan kirkkoon ja sen jälkeen alkoikin tuntua jo tutulta; täällä olen käynyt ennenkin. Mieheni sanoikin, että kyllä berliiniläiset ovat taitavia. kun pysytyvät hävittämään kokonaisen kirkon ja naamioimaan sen ihan joksikin muuksi.

Onneksi vanha tuttu KaDeWe - Kaufhaus des Westens oli vanhalla paikallaan.


Tavaratalon herkku- ja elintarvikeosasto on kuudennessa kerroksessa ja siellä myydään noin 34 000 eri tuotetta.  Henkilökuntaa osastolla on yhteensä 500.  Mm. makkaralajeja on yli 1200 erilaista ja ruokaöljyjäkin 120! Menin taas kerran osastolla niin pyörälle päästäni, ettei sieltä mitään edes osannut ostaa, ihmetteli vaan sitä vaihtoehtojen määrää.

Liikennevaloukkeleita (Ampelmännchen) saattoi bongata lähes kaikkialla Berliinissä. Hahmot on hyödynnetty myös varsin hyvin kaikenlaisessa turistikrääsässä. Mikäs siinä - kyllä hahmot ovat tosi sympaattisia. Ostin tällä kertaa Ampelmännchen-karkkeja ja aiemmilta reissuja olen lähettänyt liikennevaloukkelikortteja.



Schatzin kirjassa kerrottiin myös  kompastuskivistä. Ne ovat pieniä messinkisiä muistolaattoja, joissa on yhden (tai usemman ihmisen) nimi sekä syntymä- ja kuolinaika.  Laatat on upotettu mukulakivien joukkoon kadulle. Kyse on Gunter Demnigin aloittamasta projektista, jolla halutaan muistuttaa meitä kansallissosialismin uhreista, niistä ihmisistä, jotka tapettiin natsisaksan aikana, ajettiin pois kodeistaan tai tekemään itsemurha.


Laatta sijoitetaan yleensä uhrin (uhrien) viimeisen vapaaehtoisesti valitun asuinpaikan välittömään läheisyyteen.

Mitä nähtävää jäi vielä seuraavaan matkaan. No, ainakin Tv-torni, Voitonpylväs, Charlottenburgin linna, lukuisat taidemuseot....

Ja Berliiniin kannattaa matkustaa vaikka pelkästään mahtavien ostosmahdollisuuksien vuoksi. Berliinissä vaatevalikoimat ns. aikuiselle naiselle ovat ihan eri luokkaa kuin Suomessa ja siksi oli ihan "pakko" ostaa jotain uutta kevätvaatetta :)